Intersektionaalinen Feminismi ei tunnu pyrkivän tasa-arvoon

Twitter, Facebook ja suomalainen media viestivät meille päivittäin suomalaisen kulttuurin patriarkaattisuudesta ja tasa-arvo-ongelmista. Intersektionaalisten feministien mielestä Suomi ei ole yleisesti tasa-arvon idyllimaa. Tilastollisesti voisi kuitenkin väittää, että sukupuolten tasa-arvon suhteen olemme maailman kärkimaa (www.stat.fi). Naisille suomi on myös yksi maailman turvallisimpia maita elää. Suomi tulee Puolan, Maltan, Islannin ja Slovenian vanavedessä yhtenä Euroopan naisille turvallisimmista maista. (Businesinsider 2018)

Intersektionaalisessa feminismi- ideologiassa näkyy ja kuulu usein ajatus siitä, että sanoilla ja niiden käytöllä luomme ympäröivää todellisuutta. Kyllä, sanat muokkavat mielikuvia, sitä ei käy kiistäminen. Sen sijaan kannattaa miettiä, millaista todellisuutta feministisen kielenkäytön on tarkoitus luoda? Halutaanko luoda maailma ja kulttuuri, jossa kaikesta sanailussa pitää ensin skannata piilosyrjivät merkitykset? Voidaanko keskustella itse aiheesta vasta kun kieli on vapaa historiastaan ja kielenkehityksestä? Entä voiko kritiikkiä antaa, jos se ei tue feministisiä päämääriä? Onko tarkoitus luoda maailma, jossa on tilaa vain tietynlaisille ja ideologisesti oikeaksi määritellyille mielipiteille?

Rodullistaminen on ehkä yksi kamalimpia ja ihmisiä lokeroivimpia sanoja, joka on rantautunut nykykieleemme intersektionaalisen feminismin myötä. Mitä rodullistamis-sanalla halutaan viestiä? Wikipediaan joku viisas on ytimekkäästi avannut sanaa näin: ”Rodullistaminen tarkoittaa sitä, että ihmisiin liitetään esimerkiksi ihonvärin tai etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja.”
Rationaalisen ajattelun mukaan kaikki ihmiset ovat siis rodullistettuja jostain suunnasta katsottuna mutta näin ei tietenkään ole nykyisen feministisen ideologian mukaan. Heidän mukaansa valkoiset ja länsimaalaiset eivät koskaan ole olleet rodullistettuja tai eksotisoituja. Historian tuntemus ei tunnu olevan trendikästä feministipiireissä.
Rodullistettu-sanan kauniimpi sisarpuoli etnisyys on laitettu feministisessä keskustelussa sanojen kielletylle osastolle. Etnisyys-sana koetaan hyvin ongelmallisena. Se romantisoi ruskeita ihmisiä ja tekee heistä automaattisesti eksoottisia, mikä on puolestaan taas ongelmallista ja todella alistavaa stereotypiointia. Rodullistamiskäsitteen feministit ovat adoptoineet Pohjois-Amerikasta ja näin ollen heidän mielestään meilläkin on oltava suuri ongelma ihmisten ihojen melanosyyttien mukaan.

Feminismille ongelmallisia, sukupuolittuneita sanoja on suomenkieli täynnä. Esimerkiksi puhemies-sana joutaa feministien mielestä romukoppaan, mutta naiseen vahvasti viittaava feminismi-sana ei Feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aron mukaan tule muuttaa, koska sanan ”historia on niin arvokas, että se kannattaa tuoda esille”.(Katju Aro Perjantai -ohjelman haastattelussa 8.12.2018 Yle TV1)

Kun tasa-arvokysymyksiä, joihin pitäisi vaikuttaa, löytyy meiltä ilmeisesti niin vähän, alkaa feministi kaivaa ”vääryyksiä” mitä ihmeellisimmistä paikoista. Mies,Nainen, tyttö, poika ovat joutuneet feministien kiellettyjen sanojen listalle. Aidossa feministisessä debatissa ei siis sovi  sukupuolittaa mitään (paitsi siis feminismin). Kaikki ihmiset ovat naisoletettuja tai miesoletettuja. Muunsukupuolisoletettuja ei ole olemassa, koska muunsukupuolisuus voi olla mitä vain. Olisi loukkaavaa olettaa ihminen muunsukupuoliseksi. Sosiologinen mallintaminen vaivaa kaikkea feminististä ajattelua: kaikki on sosiaalista konstruktiota sukupuolesta politiikkaan ja tieteen merkitystä ei feministin mielestä tarvitse huomioida missään yhteydessä.

Feminismiä vaivaa paradoksit. Yksi nyky feministien suosikkivalistuksista on pyrkiä välttämään olettamista. Esimerkiksi jos näet henkilön joka vaikuttaa naiselta, feministi vaatii olemaan hiljaa siihen asti, kunnes tämä ihminen avaa itse oman kokemuksensa mahdollisesta sukupuoli-identiteetistänsä juuri sinulle. Hän voi olla sukupuoletonkin, joten älä missään nimessä oleta. Silti feministit huutavat, ettei sukupuolella ole mitään oleellista merkitystä, kunhan vain kaikille yli 30 sukupuolelle löytyy oma kiintiönsä.

Feminismi pyrkii vapauttamaan kaikki pois patriarkaatin ikeestä. Feminismin mukaan patriarkaattisuus on yhteiskunnassa miesten ylivaltaa ja kaikki miehet ovat etuoikeutettuja, koska he ovat miehiä? (miesoletetuista ei tässä yhteydessä mainita mitään) Oletettuja on mukavampi viljellä keskusteluun silloin, kun halutaan huomio pois oleellisista asioista ja viedä keskustelua sivuraiteille. Feminismi ei kuitenkaan mieti sen pitemmälle, mistä patriarkaattisuus johtuisi. Olisiko länsimaissa kenties kristinuskolla osittain vastuuta kyseisen ilmiön kehittymiseen ja leviämiseen? Miehiä feminismi ei vaan pysty näkemään uskontojärjestelmän uhreina. Uskontoa feminismi ei edes kritisoi vaan ongelmallisia yhteiskunnan rakenteita ja ainaista miesten ylivaltaa. Feministi ei huomaa, että miehiäkin on hyvin erilaisia, erilaisissa asemissa. Uskontomme: luterilainen kristillisyyden muoto ei enää ole Pohjoismaissa samanlainen moraalinvartija ja ihmisten pelottelija kuin vielä 100 vuotta sitten. Jäänteitä uskonoppien vaikutuksesta löytyy paljon, mutta yhä isompi osa suomalaisista on agnostisesti ajattelevia. Miehistä suurin osa uskoo ihmisten tasa-arvoisuuteen, yhä useampi mies ymmärtää mistä vanhoilliset valtarakenteet koostuivat. Feministeille tämä ei kelpaa ja se näkyy käytännössä: miesten tasa-arvoa tai edes poikien tasa-arvoa feminismi ei halua edistää, vaikka usein kaikki tasa-arvoa edistävät kamppanjat, toimet ja päätökset nivoutuvat sukupuolesta riippumatta yhteen.

Jokaisellahan meistä on ylimitoitetun kunnioituksen sisältämä uskonnonvapaus ja jotkut ottavat erilaisten vaatimusten muodossa tästä kaiken mahdollisen irti. Kolmannen polven feministeille kaikkein radikaalisti feministinen uskonto näyttäisi olevan  islam. Joidenkin feministien mukaan islam antoi jo muinoin ammoisina aikoina naisille kaikki oikeudet. Siis, täysin kaikki tasa-arvon takaavat oikeudet. Vaikka historian kirjoista voidaan lukea, että juuri islamin aikakauden alkaminen vei naisten seksuaalioikeuksia ja rajoitti ihmisten tasa-arvoistumista, kun tietämättömyyden ajasta eli Jahilyyasta siirryttiin pikku hiljaa islamin valtaan. (Jaakko Hämeen-Anttila Tuhannen ja yhden yön erotiikkaa 2011, Otava)   Arabikulttuurissa islamin aikakauden uudet säännöt eivät rajoittaneet miehen elämää niin suuresti. Voisiko tämä johtua islamilaisen arvomaailman patriarkaattisuudesta?

Intersektionaalinen feminismi on pettänyt naiset jättämällä islamin kaiken arvostelun ulkopuolelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: