Kulttuurista ja rasismista

Sosiaaliantropologian professori Harri Englund kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan Uusi rasismi vaihtoi rodun kulttuuriin (Helsingin Sanomat 17.2.2018), että ”nykyisin kulttuuri määrittää kantajaansa siinä missä rotu ennen.”

Kulttuuri voidaan nähdä jaettujen asenteiden, arvojen ja käytäntöjen kokoelmana, joka on luonteenomaista instituutiolle, ihmisryhmälle tai ”yhteiskunnalle”. Tasa-arvon ja hyvinvoinnin kärkimaat täällä pohjoisessa eivät suinkaan sattumalta ole juurikin tasa-arvon ja hyvinvoinnin kärkimaita. Hyvinvointi ja tasa-arvo juontuu meidän kulttuurista, kielestä ja historiasta sekä tietysti hyvinvoinnista ja sivistyksestä. Se mistä se ei juonna juuriaan, on uskonto. Tuhat vuotta kristinuskon kirkot yrittivät järjestelmällisesti rapauttaa skandinaavisten ja uralilaisten kansojen arvostusta omaan ajatteluun. Kristinusko ei siinä onnistunut.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat maailman sekulaareimpia alueita. Almatutkimuksen mukaan enää viidennes 25-34 -vuotiaista uskoo kristittyyn jumalaan (iltalehti 23.12.2016). Jumalan sijasta pyhän asemaan meillä on noussut yksilöiden tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Tasa-arvo on rakentunut kulttuurissamme kauan, tuhansia vuosia. Kenties se on nostanut ensimmäisen kerran päätään 5000 vuotta sitten, kun joku maalasi Astuvansalmen kallioihin metsästävän naisen. Monet suomalaiset kokevat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden loukkaamattomina ja arvostelun yläpuolella olevina huippuarvoina – siis eräänlaisena pyhänä. Ja loistava pyhyys se onkin: Mitä kaikkea tuo pyhä on meille antanutkaan!

Nykyisen kansainvaelluksen aikaan huoli globaalisti pienen tasa-arvon ja hyvinvoinnin keitaan rikkoontumisesta on suuri. Eurooppaan, myös pohjoiseen tulee massoittain täysin eri arvoja vaalivia ihmisiä. He vaativat meiltä kodin, rahaa ja kunnioitusta. Minäkin, niin kuin maailman kaikki ihmiset, olen kulttuurini vanki. En pysty arvostamaan korkealle islamilaisten maiden joitakin kulttuurisia erityispiirteitä. Ymmärrän, etteivät hekään pysty arvostamaan minun arvojani – sen verran kaukana pohjoismainen tasa-arvo – ja yhdenvertaisuuskäsitys on islamilaisen maailmankuvan vastaavasta. Toki varmasti yksilöillisiä erojakin löytyy, mutta yksilön huomioon ottaminen onkin länsimainen arvo.

Pari vuotta sitten hämmennyin kovasti, kun islamilaisesta maasta kotoisin oleva tuttavani sanoi minulle ”ihmisoikeudet on länsimainen käsite ja keksintö. Samalla tavalla ei ajatella muualla”. Tajusin silloin, että islamilainen maailma isona otoksena suo minulle juurikin sen ”ihmisarvon”, jota Koraanissa vääräuskoiselle, väärin pukeutuvalle, väärin seksiä harrastavalle, vääriä asioita puhuvalle ihmiselle suodaan.

Jos joutuisin pakenemaan, sanotaanko nyt vaikka pakkasta, aina Saudi-Arabiaan saakka, minun mielipiteeni tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tuskin muuttuisi maan rajalla. Luultavasti yrittäisin levittää oikeudenmukaiseksi kokemaani maailmankatsomusta, vaikka ympäröivä yhteiskunta minulle ”rasistisesti” vastaan panisikin. En usko, että turvapaikan hakijankaan arvomaailma muuttuu Suomen rajojen sisäpuolella. Ei varsinkaan, jos me pyytellemme anteeksi omia arvojamme ja tehdään tietä yhteiskunnallemme vieraille käytännöille, kuten rukoilulle työpaikoilla tai uskonnon mukaan järjestettäville uimavuoroille.

Norjalainen sosiologi Jan-Paul Brekke puhuu ns. arvointegraation (value integration) tärkeydestä maahanmuuttajan kotoutumisessa uuteen kulttuuriin. Brekke määritteli tärkeimmiksi norjalaisiksi arvoiksi ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvon ja demokratian. Mitkä arvot maahantulija jakaa uuden kulttuurin kanssa? Noudattaako lakeja vai onko lojaliteetti jossain muualla? Mille arvoille on lojaali? Kannatan arvointegraation huomioimista kotouttamistoimissa ja toisen polven maahanmuuttajien koulutuksessa myös Suomessa.
Eriarvoisuus luo säröä tasa-arvoon. Sen huomioiminen ja siitä puhuminen ei ole rasismia. Oman suomalaisen kulttuurin arvostaminen, yksilöiden tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen pyrkiminen ei ole rasismia sen enempää kuin imaamin vihasaarnat homoista, länsimaiden rappiosta, naisten asemasta. Arvoja molemmat. Itse haluan säilyttää Suomen vapaana islamilaisista arvoista, eikä se ole rasismia. Se on itsesuojelua.

Suomesta lähetettiin sodan aikana ihmisiä turvaan meren taakse. Muihin Pohjoismaihin lähetettiin n. 80 000 lasta. Vuonna 2015 suomalaiset lahjoittivat isoin joukoin lasten vaatteita pakolaisille. Ne jäivät käyttämättä, koska Lähi-idästä saapuikin kymmeniätuhansia aikuisia miehiä. Lähtökohtina oli huutavan iso railo kulttuurien arvomaailmassa.

Kristinusko vyöryi tänne tuhat vuotta sitten ja hävitti ison osan omaa kulttuuriamme. En sallisi islamin seuraavan isoveljensä esimerkkiä.

2 thoughts on “Kulttuurista ja rasismista

Add yours

  1. Kirjoittajalla on huonot tiedot kristinuskon merkityksestä länsimaisen ajattelun ja kulttuurin kehittymisessä kukoistukseensa.
    Ihmisen ei tarvitse olla millään lailla uskovainen ymmärtääkseen tämän.

    Tykkää

  2. Meinaako Paavali, että islam takaisi meille uuden kukoistuksen? Varmasti joku aivopesty saattaa tuhannen vuoden päästä väittää niin.

    Kristinuskolla on ollut iso osa historiassa mutta ymmärsin että kirjoittaja tässä sanoi kristinuskon tuhonneen kulttuuriamme. Mitä se ihan varmasti tekikin.
    Tasa-arvoasioissa kirkko on ollyt vain hidaste. Ja on edelleen. Suosii rikkaita rötösherroja ja polkee naisia.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: