Kalevalanmaa on kallista halpaa

Kalevalanmaa on Kansallisoopperan ja -baletin suursatsaus Suomen juhlavuoteen. Se on Kansallisbaletin johtajan, tanskalaisen Kenneth Greven jäähyväisteos Suomelle ja suomalaisille.

Ennen kuin itse esitys alkaa, kaksi hahmoa (ilmeisesti amatöörinäyttelijää, koska näytellä he eivät ainakaan osaa) puhuvat vaivaannuttavaa dialogia suomalaisuudesta. Dialogi on kuin ala-asteen opettajan kirjoittamaa kulttuuripropagandaa, jossa sanotaan poliittisesti korrekteja asioita jäykästi ja teennäisesti.

Kun Kalevalanmaa vihdoin höpöhöpö-dialogin jälkeen alkaa, se lähtee kertaamaan tapahtumia viimeisen jääkauden lopusta. Seuraa omitusta keihään heiluttelua, löysää tanssia, seisoskelua, mustia pylväitä. Jossain vaiheessa ilmeisesti avaruudesta laskeutuu lapsi joka käy tökkimässä kuolleita hereille. Ja taas seisoskellaan ja tanssitaan löysästi. Värttinä laulaa upeasti ja Kimmo Pohjonen örisee pieniä pätkiä sinne tänne, häntä ei päästetä hurmaamaan.

Seisoskellessa mennään, väliin on mahdutettu huonoja, huonosti harjoiteltuja  ja loputtoman mielikuvituksettomia koreografioita ”Ei tätä baletiksi uskoisi”, seuralaiseni kuiskasi. ”Eikä suomen historian kuvaukseksi. Mikä tuo avaruusolento oli?”, vastasin.

Sisällissota on ensimmäinen kiinnostava tanssi. Musiikkina soi Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Kuka ”keksi” näin kliseisen biisin? Tuomas Kantelinen? Miettikö kauankin ideaansa? En usko, kirjoitti ensimmäisen ja tuhat kertaa käytetyn idean ylös ja lähti lounastauolle.

Jossain vaiheessa lavalle juoksee se avaruusolento. Sillä on lukee housun persuksissa ”SISU”. Ahaa. Se avaruusolento kuvaa suomalaista sisua. Greve ei ole nerokasideanikkari. Ammattidramaturgi ja ohjaaja olisi ollut tarpeen.

SItten onkin tangoa. Tango ei muuten ole helppo laulu. Sille on syynsä, miksi tangomarkkinoilla ei voittajaksi koskaan valita oopperalaulajaa. Tango sujuukin paremmin yleisöltä, jota laulatetaan oopperalaulajien apuna.

Kaikesta kuvastuu arrogantti asenne muita taidemuotoja kohtaan. Että nyt oopperalla repäistään ja vähän leikitään jotain sellaista hassumpaa, että näytellään ja lauletaankin tangoa ja yhteislaulua. Sori vaan oopperaväki. Näytteleminen ja iskelmälaulaminen ovat ammattilaisten hommia, niihin ei kuka tahansa tenori pysty.

Jos ekaluokkalainen olisi käsikirjoittanut Kalevalanmaan, olisi analyysi suomalaisuudesta ollut varmasti syvällisempi ja osuvampi. Suomalaisuuden tutkiminen on Greveltä jäänyt kahvikuppikeskustelujen varaan. Sama jos itse veisin Tanskan kuninkaallisen teatterin lavalle valtavan voileivän, jonka ympärillä tanssisi pari ei-tanssijaa, kansallishymniä laulaisi kuorollinen ei-laulajia.

Kalevalanmaa on todella pilaantunut sillisalaatti. Täynnä kliseitä ja korkeakulttuurin alentuvaa asennetta kansankulttuuria kohtaan.

Jos tämä teos olisi esitetty seurojen talolla ja sen budjetti olisi ollut 5 000 euroa, olisin taputtanut kiivaasti ja ollut hyvillä mielin, tosin huvittunut kaikista ilmeisistä kliseistä. Kalevalanmaa on maksanut miljoonia.

Halpa on tässä tapauksessa ylihintaista.

One thought on “Kalevalanmaa on kallista halpaa

Add yours

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggers like this: